tiistai 29. lokakuuta 2013

Leirillä

Uusi kausi startattiin Finlandia Trophyssa muutama viikko sitten. Aika kuluu hurjan nopeasti, ja sen huomasimme jälleen kun lähdimme joukkueen kanssa leirille. "Vastahan me oltiin syysleirillä!" "Mitä onko siitä jo vuosi???" Tällä kerralla suuntasimme Vierumäelle.

Alueelle saapuessamme huomasin miten ikävä minulla on ollutkaan tuota paikkaa. Opiskelin siellä pari vuotta liikunnanohjausta. Ja jälleen kerran huomasin miettiväni mitä vielä voisin siellä opiskella? Hierojaksi kenties? Vai urheilutoimitusta? Ken tietää mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan.. :)

Hyvässä paikassa on on hyvä opiskella. Ja leireillä! Vierumäki tarjoaa mahdollisuuden kaikenlaiseen touhuamiseen ja lajit ovat rajattomat. En keksi yhtään sellaista lajia mitä siellä ei voisi harrastaa. Tällä kerralla kuitenkin keskityimme kilpailuohjelmamme hiomiseen (1. kisat lähenevät). Joten jäällä ja peilisalissa tuli vietettyä suurinosa ajasta. Lauantaina rohkeimmat pulahtivat vielä uimaan järveen. Vesi oli.. noo.. aika kylmää ;)
Ohjelma saatiin valmiiksi, hommia paiskittiin asenteella, ahkerasti ja huumorilla. Naurua ei meidän joukkueen tekemisistä puutu. Aivan hulvatonta porukkaa! Ja niin ihanan sitoutuneita ja tärkeitä. Tällä porukalla on asenteet kohdillaan. Tämä kapu kiittää ja kumartaa. Seuraavaa leiriä odottaessa. :) Mutta ensin keskitymme  tämän kauden kisoihin. Ensimmäinen niistä on kolmen viikon päästä Espoossa.



maanantai 7. lokakuuta 2013

Uusi luistelukausi - SE on täällä!

Uusi kausi - uudet kujeet.

Tänä viikonloppuna sanoin kaksi sanaa: Barona areenalla, Finlandia Trophy 2013.
On jännää miten aika kuluu nopeasti. Luistelukauden kulusta sen huomaa hyvin. Vastahan kausi avattiin Trophyn merkeissä - miten me taas ollaan täällä?
Ihania pukuja ja ohjelmia. Kauniita jäätanssipareja. Puvut loistaa kilpaa valojen kanssa ja musiikit vievät mennessään.
Jännittävintä omasta mielestäni oli kuitenkin perjantaina nähdä jälleen mitä muodostelmajoukkueet ovat kehitelleet tälle kaudelle. Mukana Suomen 4 SM-seniorijoukkuetta sekä yksi joukkue Venäjältä.

Kotiinpäin vedän, mutta meidän seuran sennujoukkue: Marigold IceUnity salpasi hengitykseni. Huomasin jälkeenpäin että suuni oli koko ohjelman ajan auki ja silmät suuret kuin kolikot. Mieletön ohjelma/koreografia ja draivi päällä alusta loppuun. Musiikki, puvut, esittäminen ja eläytyminen = huhhu - täysi 10. Tällaista lisää, kiitos! Poistuin Baronalta täynnä hyvää mieltä ja energiaa.

Alla muutama kuva. Viikonlopun ehdottomat suosikkini: jäätanssipari Tessa Virtue & Scott Moir sekä SM-seniori muodostelmaluistelujoukkue Marigold Ice Unity. (kuvat: Olli-Pekka Juhola)











keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Syksy saapui

Ulkona alkoi hämärtymään. Töistä tullessa meinasi tuuli napata mukanaan ja sade ropisi ikkunalautoihin. Mieli oli kuitenkin aurinkoinen. Ajattelin kuinka kiva työ minulla on. Ihanan hauskassa, hupsussa ja välillä aika muikean hullussa porukassa saan päiväni viettää.
Niinpä ajattelin huomiseksi leipoa heille yllätyksen. (tai no .. osa tämän tietää, sillä äitini toi meille töihin ison säkillisen omenoita. Siru lupasi tehdä hilloa ja minä vastaavasti lupasin leipoa omenapiirakkaa) Tässä teillekin - ohjeen kera. Olkaatte hyvät!

Nyt villasukat jalkaan, kynttilät palamaan ja teemukin kanssa sohvalle fiilistelemään.






RAHKAOMENAPIIRAKKA

Pohja:

100g voita
3/4dl sokeria (voi laittaa desinkin jos haluaa makeampaa)
1 kananmuna
2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:

250g maitorahkaa
0,5dl sokeria
0,5dl kuohukermaa
1 kananmuna
0,5 sitruunan mehu
1tl vaniljasokeria
omenasosetta piirakan pohjalle
kanelia
omenoita

Ota voi ja munat lämpenemään pari tuntia ennen leipomista. Vaahdota sokeri ja voi, lisää kananmuna ja sitten leivinjauhe-jauhoseos. Levitä voideltuun, korppujauhotettuun piirakkavuokaan.
Levitä omenasosetta ohut kerros pohjalle. Sekoita täyteaineet keskenään ja levitä omenasoseen päälle. Kuori omena, poista kara ja leikkaa ohuiksi paloiksi. Lopuksi levitä omenasiivut piirakan päälle ja ripottele kanelia päälle.
Paista uunin alatasolla, 175 ast. n. 30-40min.

lauantai 31. elokuuta 2013

Hupsulla reseptillä naurua arkeen


Tässä arjen pelastaja teille ihunat lukijat :) 
Resepti on alkuperäisin ystävältäni Sonjalta ja voin kertoa että se toimii (myös nauruhermojen venyttäjänä, sillä niin hulvattoman näköisiä noista cupcakeista tulee. :)
Kuva on myös Sonjan ottama.


CUPCAKET (n. 12 kpl)

 

 

 


115g leivonta margariinia
n. 1,3 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
n. 1,8 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1rkl maitoa

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja aseta muffinivuoat pellille.
Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi.
Vatkaa munat joukkoon - suunnilleen kaksi ruokalusikallista kerrallaan ja vatkaa jokaisen lisäyksen jälkeen.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään erillisessä kulhossa. Siivilöi ja sekoita varovasti ne sitten muun taikinan joukkoon.
Lisää maito ja kääntele se taikinan joukkoon.
Halutessasi voit lisätä taikinaan esimerkiksi pieniä suklaan paloja, sitruunamehua tai mustikoita oman maun mukaan.

VOIKREEMI

150g leivontamargariinia
1tl vaniljasokeria
280g tomusokeria
1-2 rkl maitoa

Vatkaa margariini kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi.
Siivilöi tomusokeri pikkuhiljaa margariinivaahdon joukkoon ja vatkaa huolellisesti jokaisen lisäyksen jälkeen.
Vatkaa joukkoon vielä maito ja halutessasi nestemäinen elintarvikeväri.

Kun cupcaket ovat jäähtyneet kokonaan, pursota tai levitä voikreemi niiden päälle haluamaasi muotoon ja lisää koristeeksi esim. strösseleitä tai suklaaraastetta.
Ihanaa syksyn alkua teille, ollaan ahkeria ja pidetään huolta toisistamme! :) -S

tiistai 27. elokuuta 2013

Aina joku eksyy Seinäjoella

Huh mikä viikonloppu on takana! Tämä tyttö suuntasi kohti Seinäjokea lauantai aamusta. Osallistuimme siellä Seinäjoen harrastajateatteripäiville näytelmällä: Aina joku eksyy.
Ensi-ilta ko. näytelmästä oli viime tammikuussa ja siitä seurasi liuta esityksiä pitkin kevättä. Kävimme myös esiintymässä Ruotsissa Västeråsissa huhtikuussa. Tähän Seinäjoen tapahtumaan/kilpailuun haki mukaan päälle 40 teatteria, joista 9 valittiin. Tikkurilan Teatteri oli yksi niistä.
Lauantaina iltapäivällä oli yksi esitys, jonka jälkeen saimme tuomaristolta palautteen. Ja voi mitä sanoja, kauniita sellaisia saimme kuulla.

- Erinomaisen kokonaisvaltainen teatterielämys, jossa kaikki osatekijät olivat kohdallaan. Esitys imaisi yleisön hengittämään kanssaan, perusteli raadin puheenjohtaja Jaana Saarinen.

- Jos käsikirjoitus on kohtuuttoman nerokas, se pakottanee sitä tulkitsevat näyttelijät yhtä kohtuuttoman nerokkaisiin roolisuorituksiin. Reko Lundánin Aina joku eksyy on tekstinä ilmeisen loistava, ja se saa ansaitusti rehevää lihaa ympärilleen Tikkurilan Teatterin versioinnissa.
Jokainen näyttelijä tekee niin kertakaikkisen mielettömän erinomaiset hahmot, että sanojen käyttäminen niiden kuvaamiseen arviointimielessä tuntuisi loukkaukselta. Tunnetiloja kun ei voi aina sanoilla kuvailla, ja nimenomaan niitä nämä hahmot ja ihmiset hahmojen sisällä saivat aikaan. Helposti, vaivattomasti, alleviivaamatta. Itketään kun naurattaa, nauretaan koska itkettää. (Sanna Turunen)

Raadin palautteen jälkeen oli vielä toinen esitys. Lavalle saakka tuntui kuinka yleisö eli mukana. Näytelmä eli ja lavalla tuntui kuinka jokainen meistä näyttelijöistä eli siinä mukana. Tältä tämän kuuluukin tuntua parhaimmillaan, ajattelin yhdessä vaiheessa. Se oli parhainta vuorovaikutusta kaikkien salissa olevien kesken.






Sunnuntain päätöstilaisuudessa selvisikin sitten että olimme voittaneet kilpailun. Tässä vaiheessa itse olin jo tosin kesäteatterimme lavalla Tikkurilassa näyttelemässä Pekka Töpöhännässä, joten sain tiedon voitosta viestillä. Sopivasti vietimme juuri silloin väliaikaa, sillä kun viesti saavutti minut hyppäsin pystyyn tuolilta enkä varmaan koskaan ole huutanut niin lujaa. Samaan aikaan olin iloinen, huojentunut, onnellinen ja äärimmäisen ylpeä meidän porukasta. On ilo ja suuri kunnia saada kuulua Tikkurilan Teatteriin.




(kuvat: Kimmo Kujanpää, Seinäjoen kamerakerho)

maanantai 12. elokuuta 2013

Aallokko kutsuu

Meri on aina ollut minulle tärkeä elementti. Jotenkin se kiehtoo, mutta samalla myös pelottaa. Jossain muodossa on meri aina ollut elämässäni läsnä. Niinpä olin aivan innoissani kun talvella aloimme suunnittelemaan ystävieni kanssa päiväretkeä merelle. Teatterimme superhyper-valomies Pikku-Markku oli ostanut jo aiemmin oman veneen ja hän ystävällisesti kutsui meidät sinne päiväksi.

Aloitimme päivän pikakoulutuksella, jotta osaisimme toimia oikein kun tulisi aika päästä laituriin (reitiksi oli suunniteltu Vuosaari-Aurinkolahti-Hakaniemi-Vuosaari). Osa porukasta tuli kyytiin Aurinkolahdesta.
Pysähdyimme myös saunomaan ja uimaan Vuosaaren Purjehtijoiden kotisaaressa. (Mieletön paikka! Ja veneessä oli oma sauna :)






Päivän ehdoton tähtihetki oli kun P-M päästi ohjaamaan venettä. Matkalla oli muutama pieni jännitysmomentti, kuten Hevossalmensillan alittaminen ja muutama kapea salmi. Hurahdin touhuun niin että pyysin saada ajaa venettä myös paluumatkan.








Mukana menossa oli myös kaksi laivakoiraa. Rankka työ vaatii lepohetkensä. Hienosti kaksikko kulki mukana ja piti laumaa kasassa. :) Kävimme Hakaniemessä päivällisellä ja illalla suuntasimme takaisin kohti Vuosaarta. Illan pimetessä lisäsimme hieman tunnelmavalaistusta. Sää oli mitä parhain ja maisemat piirtyivät muistiin. Tätä päivää ja näitä hetkiä voi muistella sitten talvella jos ahdistus ja kylmyys alkaa ahdistamaan.





keskiviikko 7. elokuuta 2013

Vielä ehtii

Menneenä viikonloppuna suuntasin mökille teatterikamujen kanssa. Menomatkalla mietin, että luvassa olisi varmaankin rauhaa, ajatusten nollausta, rentoa oloa ja ystävien seuraa. Ja niistähän juuri viikonloppumme lopulta koostuikin. Aika ajoin meno ja tarinat muuttuivat rauhallisuudesta - hysteerisiksi, ajatukset karkailivat, olokin oli hysteerinen ja ystävät.. noh Ystäviä isolla Y:llä. ;)

Sunnuntaina huomasin että viikonloppu oli ollut juuri sellainen kuin olin omassa päässäni toivonutkin.  Siis ihanan aurinkoinen, mukavan hupsu ja hassu. Alla olevat kuvat kertovat paljon siitä millainen viikonloppu oli ja millaisia nämä ihanat, hysteerisenhupsut ystäväni ovat. ;) Kaikella rakkaudella, Sini



 Jostain kumman syystä Roosa päätyi pomppimaan kädelleni jo heti mökille saavuttuamme. ;)


  
 Anna kärrynpyöräili 24/7.


Järjestin koko poppoolle Survivor kilpailun lauantaina. Tässä on menossa ilmapallorata ja vuorossa Henna ja Valo.


Välillä piti hengittää.


Meidän perheen mökki <3

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Minigolfista potkua kauden alkuun



Tänään kävimme minigolfaamassa joukkuekavereiden kanssa Töölössä. 



Harrastan muodostelmaluistelua ja viikon päästä starttaamme kauden 2013-2014. Haimme nyt vähän alkupotkua golfista. Hauskaa oli nähdä kesätauon jälkeen kavereita ja päästä taas vaihtamaan kuulumisia. Ja ei, naurultakaan emme säästyneet. Se, jos jokin, on varmaa että näiden naisten seurassa ei aika käy pitkäksi ja naurulihakset saavat kyytiä. Kesän ajan olemme keränneet kuntopisteitä, joten saisikohan tästäkin muutaman pisteen? :)







Päätimme illan vielä piknikin muodossa Hietsun rannalla. Näihin maisemiin on hyvä päättää onnistunut ilta. Nyt katseet kohti alkavaa kautta ja sen tuomia hetkiä parhaan ja ihunimman oman joukkueen kanssa. Näitä hetkiä en vaihtaisi edes lakritsijäätelöön. :)


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kesäteatteria säällä kuin säällä

Tämä on nyt viides kesä, jonka vietän kesäteatterin parissa. Harjoitukset alkavat usein helmikuussa. Ensi-ilta on kesäkuun alussa ja esitykset kestävät elokuun loppuun saakka. Tiivistä treeniä, esityksiä ja yhdessäoloa, ihanien ihmisten ja näytelmien parissa. Voiko kesältä muuta toivoa? Voi. Ei sadetta kiitos! Me näyttelemme pihalla. Taivasalla, satoi tai paistoi.
Tänäkin kesänä on eräänkin kerran hypitty lätäköissä ja kastuttu päästä varpaisiin. Hauskin sateeseen liittyvä muisto on kuitenkin kesältä 2012. Silloin näytelmänä oli Peppi Pitkätossu ja roolini oli Jymy-Juntunen. Rooli sisälsi paljon akrobatiaa, kuperkeikkoja ja kaatumisia. Muutamassa esityksessä näyttämö oli yhtä isoa mutalammikkoa - siinä sitten möyrittiin. Asenteella - ja hauskaa oli.
Tänä kesänä vuorossa on Pekka Töpöhäntä. Roolini on Pilli. Ryhmämme koostuu erittäin iloisista ja energisistä hepuista. Tylsiä ja hiljaisia hetkiä ei pääse syntymään, siitä pitävät huolen kaikki. Jokainen omalla persoonallaan ja valovoimaisuudellaan. Aivan mieletöntä sakkia. Huhhu! Uskon, että kun syyskuu koittaa, alan jo odottamaan helmikuuta. Ikävä tulee. Se on varma.
-S


Pekka Töpöhäntä - Tikkurilan Teatteri 2013


Peppi Pitkätossu - Tikkurilan Teatteri 2012


Lumikki ja 7 kääpiötä - Tikkurilan Teatteri 2009


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Loman loppuessa

Pitkään mietittyäni sen aloitin. Ja nyt se on tässä - oma blogini. Kesken ja täysin vaiheessahan tämä on. Mutta joku viisas on joskus sanonut että "hiljaa hyvä tulee". Ehkä se pätee myös tähän.
Normaalisti en toimi näin ajatuksella, vaan pikemminkin hetken mielijohteesta. Joskus siitä on hyötyä, toisinaan taas ei. Mutta kaikesta oppii. Ja tärkein mottoni onkin : "kaikki mitä ei tapa - vahvistaa".

Tervetuloa siis seuraamaan blogiani. On vaikeaa tietää millaiseksi tämä muodostuu ja mistä tulen kirjoittelemaan. Elämäni on täynnä urheilua ja teatteria. Rakastan niitä molempia. Myös mökkeilyä ja ystäviä. Perhettä, kokkailua ja matkailua. Lisäksi minne vain kuljen, on kamerani lähes aina mukana. Joten varmasti myös kuvia tulen laittamaan. Toivotan kaikille antoisia lukuhetkiä.

-S